Opiskelin sisustusrakkitehtuuria Italiassa ja valmistuin 1995. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen päätin toteuttaa unelmani lähteä opiskelemaan ulkomaille. Haaveilin vanhasta eurooppalaisesta tunnelmasta ja kaipasin uusia näkökulmia. Ennen kaikkea halusin ymmärtää maailmaa paremmin, laajentaa perspektiiviäni. Rooman ikiaikainen kulttuuri, opettajien tinkimätön vaatimus oppia arkkitehtuurin historiaa ja teknistä piirtämistä antoivat sisustusarkkitehdin työlleni hyvän perustan. Kyseenalaistaminen oli jokapäiväistä, opiskeluympäristö oli monivivahteinen ja kokonaan uusi kiehtova maailma turkulaiselle nuorelle Päiville.

Parasta oli laajakatseinen tapa tehdä yhteistyötä eri alojen opiskelijoiden ryhmissä. Se opetti kuuntelemaan, lisäsi tervettä nöyryyttä, jota tarvitaan monissa tilanteissa. Uskallan väittää, että ilmapiiri oli jollakin tapaa modernimpi ja avarampi, mitä se oli 90-luvun Suomessa. Opin ymmärtämään ja arvostamaan historian ja elämän moninaista eleganssia.